Vesipedot

Ensimmäinen yö uudessa paikassa meni taas vähän uusien äänien totutteluun, mutta kahdeksan aikaan jo tallustelimme aamupalalle. Joka oli hyvin kattava, kaikille oli varmasti jotakin ja mekin saimme mahat täyteen. Sen jälkeen päivä on ollut suurinpiirtein vain uiskentelua meressä ja pieniä lounas/kahvi pausseja. Maskin kanssa jo sukelleltiin rantavedessä ja minä lähinnä harjoittelin kroolausta :) Tämä paikka on aivan uskomaton ja merivesi on varmaan lähemmäs 30 asteista :)

Uintikertoja tälle päivälle tuli kokonaiset kolme ja sen kyllä huomaa punoittavista olkapäistä :) Tässä muutama kuva vielä rannasta ja majapaikastamme. (kuvat tulee myöhemmin... nettiyhteys tökkii... murrrr...)



Viimeiset kolme päivää olemme vain uineet ja snorklanneet. Päivät kuluu kiireettömästi ilman kelloa ja tämä on varmasti jo lähellä täydellistä lomaa, en ainakaan osaa heti miettiä mikä voisi lisätä päivien täydellisyyttä :) Tänään illalla on sitten edessä iso uuden vuoden vastaanotto illallinen ohjelmineen. Jos nettiyhteydet vain toimii niin siitä sitten lisää huomenna :) Mutta eipä tässä muuta enää kuin oikein ihanaa Uuden Vuoden aattoa kaikille!!

Terveiset terassilta :)

Tällainen näkymä on meidän mökin terassilta :) Ei sanat riitä kuvaamaan miten hieno paikka tämä on!


Katsotaan nyt miten usein sitä kerkeää päivittelemään blogia täällä saarella, mutta lupaamme laittaa kuulumisia tasaisin väliajoin :) Laivamatka tänne kesti 1,5 tuntia ja tulimme selvästi hitaammalla venellä, koska Koh Mak Resortin kuski joka oli laiturilla vastassa luuli, että tulemme pikaveneellä heidän omalle laiturille. Nyt voimme heittää oikeasti hetkeksi vapaalle ja unohtaa kaupunkien vilinän ja hälinän.... täällä sielu lepää :) Hyviä illan jatkoja kaikille ja toivottavasti myrsky ei riepottele suomea enää kovin kauaa!

Kohti Koh Mak saarta


Yö oli mitä kiinnostavin, herätyskellon herättäessä jo klo 04.30 (herätys oli unohtunut päälle edelliseltä aamulta) ja kohta tämän jälkeen Resortin oma kukko kiekaisi aamukiekunsa ilmoille. Tämän jälkeen Resortin lukuisat linnut/kanat ja kukot alkoivat heräilemään ja pitivät meitä hereillä äänillään ennen kuin hoksasimme laittaa korvatulpat korviin :)

Korvatulppien kanssa nukuimme kuin vauvat puoli yhdeksään asti, josta sitten suihkun kautta suuntasimme aamupalalle. Aamupala oli valtavan hyvä. Ensin kahvit ja iso kulho pilkottuja hedelmiä, tämän jälkeen jugurttia ja mysliä minulle, P otti paahtoleipää, kananmunaa ja jauhelihapihvin. Ruoat ovat muutenkin olleet taivaallisia täällä, eilen illalla syötiin snapper- kala ja katkarapukakkuja (tai siis P söi katkarapukakkuja) ja ähky meinasi tulla. Tosi, tosi hyvää!! Täällä paikassa ei ole mitään menuja josta voi valita ruokansa, vaan paikan isäntä Mr. Chin yleensä valitsee päivän marketilta iltaruoan ja sitä sitten tarjotaan majoittujille. Tämä ei kuitenkaan yhtään vaivannut, koska kaikki ruoat mitä eteen tuli olivat aivan taivaallisia :)

Aamupalan ja pakkailujen jälkeen lähdimme Trat nimiseen kaupunkiin josta saimme Song-tao kyytin tänne laiturille mistä veneet lähtevät eteenpäin. Song-tao kyyti oli ihan uskomattoman kuuma vaikka istuimme avoimessa takatilassa. Taitaa tulla lämmin päivä :) Kyyti muistuttaa penkkeineen lava-auton katettua takaosaa.



Nyt odotellaan tässä suojassa seuraavaa kyytiä veneille. Lämmintä on muuten +32 ja täällä varjossa valehtelematta +28 astetta, puuh.


Mairood Resort ja pala paratiisia

Aamulla 05.00 starttasimme taksilla Phnom Penhistä kohti Thaimaan rajaa. Taksi kyytiin meni vain vaivaiset 3,5 tuntia, koska kuskillamme oli selvästikkin rallikuskin vikaa. Parhaimmillaan suorilla tiepätkillä vauhti nousi 160km tunnissa :) Mutta kuski näytti olevan taidokas, joten päätimme olla murehtimatta asiaa :) Rajalle saavuimme siis jo 08.30 aamulla, eli todella paljon aikaisemmin kuin luulimme. Rajanylitys tapahtui 10 minuutissa, eikä muita ylittäjiä ollut paljoa tuohon aikaan. Matkalla vuoriston halki oli hauska nähdä varoitusmerkkejä norsuista, sellaisia mitä meillä suomessa on hirvistä :)


Meillä oli suunniteltuna yksi yö Mairood Resort nimisessä majapaikassa ennen saarelle menoa. Paikka sijaitsee keskellä kalastajakylää, jonka asukkaat ovat pääsääntöisesti pakolaisia Kambodzasta. Resortin rautaportista sisään astuessa näkymä kalastajakylästä vaihtui trooppiseksi paratiisiksi. Huikean hiljainen ja rauhallinen paikka, jossa kuulee ensimmäistä kertaa omat ajatuksensa viikkoon. :)

Majapaikan omistaja Mr. Chin ja hänen assistenttinsa Judy (iäkäs kanadalainen nainen) olivat melko hauska parivaljakko ja heidän puheripuliaan oli vaikea lopettaa (mutta miellyttävä kuunnella). :) Kaikki tuntuivat järjestyvän käden käänteessä ja tällä hetkellä meille on varattu jo myös kyyti Tratista Koh Makille ja takaisin. Tässä muutama kuva kalastajakylästä. Majapaikasta ehkä jotain kuvia myöhemmin. :)




lököilyä, lepäilyä ja leffoja...

Viimeiset kaksi päivää on mennyt melkein sisätiloissa. Onneksi oli noita elokuvia mukana, ettei vallan tylsistymään päässyt. Antibiootti alkaa varmaan jo vähän tehoamaan, koska P:kin on ollut jaloillaan jo muutamaan otteeseen tänään. Käytiin ihan tuolla kaupungillakin ( 2 korttelin päässä ) varaamassa kyyti huomisaamulle Thaimaan rajalle ja täytyy myöntää, että tätä maata tuskin tulee kaipaamaan. Hinnat ovat lähellä suomen hintoja ja matkabudjetti näille 6 päivälle on jo reilusti ylitetty. En muista, että olisimme edes lukeneet mistään blogeista, että Kambodza olisi näin kallis maa. Huomenna kuitenkin starttaamme aamuviidelta taksilla taas seuraavat 300km Thaimaan rajalle Hat Lekiin. Tämä rajanylityspaikka on ihan etelä-rannikolla. Viimeistään puolenpäivän maissa meidän pitäisi olla sitten jo taas Thaimaan puolella..

Allaskuva päivänvalossa ( kun muuta ei ole ) :)
Tunnisteet: 2 kommenttia | edit post

Phnom Penh

Eilinen kyytin etsiminen päätyi sittenkin siihen hotellin edustalla seisovaan vanhaan Toyota Camryyn (-98). Kaikki turistibussit ja minibussit oli buukattu jo täyteen päiviä sitten, joten pakko oli siis tyytyä kalliiseen ja "nopeaan" taksi kyytiin (75 dollaria/auto). Olimme selvästikkin liian myöhään liikenteessä :)

Taksikyyti oli kuitenkin tällä kertaa hieman parempi kuin edellinen, auto oli hitusen isompi ja penkit mukavan pehmeitä. Matka taittui mukavasti noin 4,5 tunnissa vaikka kuski olikin flunssan kourissa ja pärski koko ajan. Liekö tähän kaiken päälle saa vielä kunnon flunssan :)

Hotellilla olimme jo hyvissä ajoin ennen puoltapäivää ja jouduimmekin hetken odottelemaan huoneen saamista. Pienen lounaan jälkeen kömmimme ylös huoneeseen ja sovimme treffit altaalle kunhan laukut olisi purettu. P päätti jäädä vähän lepäilemään huoneeseen ja minä vaihdoin bikineihin ja suuntasin altaalle. Vajaan tunnin pulikointi riitti kuuman auringon alla, ja päätin vetäytyä huoneeseen kun käsivarret alkoivat punottaa hieman liikaa. Huoneessa odottikin turhautunut ja kuumeinen P :( Joten ei muuta kuin tabua taas naamaan ja peiton alle.

Selvitin majapaikan vastaanotosta lähimmän apteekin ja meidän onneksi se löytyi ihan hotellin nurkan takaa. Ehdotin kuitenkin, että söisimme ensin jotain, P:kin kun oli ollut jo ties kuinka monetta päivää syömättä. Ruoat piristivätkin kummasti ja apteekin tiskiltä saimme mukaan tuttua 500mg Panadolia ja 5pvän antibiottikuurin. Nyt toivottavasti alkaa jo kuumeilu antamaan periksi, toki uskon, että tämän päivän kuumeilu nousi ihan vain tuosta pitkästä automatkasta tänne.

Nyt vähän jo piristyneinä istutaan tässä hotellin allasbaarissa ja nautitaan kahvia ja mango smoothieta. Ei kovin hyvä maku ole vielä tullut Kambodzasta, mutta toki tää kuumeilu ja mahakipuilu saattaa vaikuttaa osiltaan asiaan.

Nyt kuitenkin kaikesta huolimatta haluamme toivottaa kaikille ihanaa alkanutta Joulun aikaa! Nauttikaa glögistä ja pipareista! Me kilistellään kahvikupeilla tällä kertaa :)



Angkor Wat ja pari muutakin temppeliä...

Vähän päivän myöhässä tulee näitä kirjoituksia, mutta syy selviää tuossa kohta puoliin :) Eilen aamulla klo 05.00 starttasimme hotelliltamme tuonne Angkorin temppelialuelle. Aamupalat pussissa mukaan ja nokka kohti temppeleitä. Itselle oli eilen illalla kehkeytynyt vähän mahanpuruja joten yö oli vähän katkonainen, joten aamupalat jäivät syömättä tältä aamulta.

Rajalla meille lupautunut kuski temppelialueelle oli myös vaihtunut hänen "veljeensä" ja aika nopeasti huomasimme myös, että hän toimi vain kuskina, vaikka alunperin puhetta oli myös oppaana toimimisesta. Pikku skämmejä siellä täällä, ei mitään vakavaa, mutta hankala laittaa vastaan kun mitään ei ole sovittu paperilla.

Ensimmäinen pysähdys oli Angkor Wat temppelialueelle, jonne sadat muutkin turistit olivat tulleet odottamaan näyttävää auringonnousua. Itse henkilökohtaisesti loppujen lopuksi olin vähän pettynyt, koska auringonnousu ei kovin kummoisesti eronnut mistä tahansa auringonnoususta. Ja varsinkin satojen ihmisten ympäröimä temppelialue oli enemmänkin hyvittava kokemus kuin syvällinen ymmärrys koko touhua kohtaan. Opas olisi ollut kullan arvoinen selityksineen, ja kateellisina kuuntelimme joidenkin yksittäisten ryhmien oppaiden kertomuksia. Tässä wikipedian linkki Angkor Watin temppelialueen historiaan.



Seuraava kohde oli 1100-luvulla rakennettu Buddhalainen Bayon-temppeli. Kuten Angkor Watin temppelialueellakin, niin myös tätä temppeliä restauroitiin kovasti. Alueelle tullessa oli yleensä iso taulu kertomassa siitä kuka kohdetta rahoittaa ja urakoi. Aamuaurinko ja pieni usva teki hienoja säteitä temppeliaukiolle...






Bayon temppelin jälkeen kävelimme tien ohessa muutamien pienempien temppeleiden ohi ennen kuin lähdimme Ta Prohm temppelille. Ta Prohm on kuuluisa isoista puista jotka ovat vallanneet osan rakennuksista.



5 tunnin kiertelyn jälkeen eri temppelialueilla rakennukset alkoivat näyttämään lähinnä toistuvilta kivirakennuksilta ilman oppaan selvitystä rakennelmien historiasta, joten päätimme puhaltaa pelin poikki ja palata hotellille. Matkalla kuitenkin tuumasimme, että voisimme käydä vähän syömässä lounasta ja ruoan jälkeen kumppanit J&P aikoivat mennä hierontaan ja itse ajattelin myös jalkahierontaa yhtenä vaihtoehtona. P:n iho tuntui sen sijaan melkoisen tuliselta ja hän päätti lähteä jo takaisin hotellille. Joten minä ja kumppanit J&P jäimme vielä old marketille. Minä innostuin kalahoidosta ja J&P menivät viereiseen hoitolaan hierontoihin. Kalahoidossa nuo kuvassa olevat pikkukalat syövät jaloista kuollutta ihoa ja hoidon jälkeen jalat tuntuivat taivaallisen pehmoisilta, kovista kantapäistä ei ollut enää tietoakaan :) Mutta helkutti kun se alkuun kutitti niin pirusti, ehkä kuvan ilmekin kertoo jotain :)


Hotellille palatessa seitsemän jälkeen löysin P:n hyvin kuumeisena huoneesta. Onneksi saimme kuumemittarin lainaan ja kuumetta olikin sitten sen + 39,9 astetta. Joten ei muuta kuin särkylääkettä kehiin ja käsipyyhkeet minibaarin pakastelaatikon kautta aina P:n otsalle. Kuume laski kahden tunnin aikana alle 37 asteen, mutta nousi taas yöllä lähemmäs 40 astetta. Tämä sama toistui taas aamusta kun särkylääkkeen vaikutus lakkasi, mutta lopulta kuume alkoi olemaan yhtäjaksoisesti lähempänä 37 astetta ja lopuksi jo allekkin.. ja lopulta kahden maissa päivällä P uskaltautui hotellin ravintolaan syömään jotain. Tämän jälkeen olo kohenikin nopeasti vaikka melkoisia hikoiluaaltoja tuli vieläkin. Uskon, että kyseessä ois auringonpistos joka tuli eilen auringolta suojaavia hattuja etsiessä, oireet ainakin viittasivat vahvasti sellaiseen. Mutta tämän takia postaus eiliseltä jäi, piti hoitaa kulta kuntoon :) Rankka kokemus kropalle, kun 12 tunnin aikana kuume heitteli 40 ja 35 asteen välillä.

Selviteltiin vähän noita huomisen kulkuneuvoja myös joilla pääsisi taas seuraavaan kohteeseen, eli n. 300km päässä sijaitsevaan Phnom Pehniin (Kambodzan pääkaupunki). Taksi kyyti olisi ollut taas nopein, mutta näillä Toyotan rämillä ei kyllä huvita enää lähteä uudelleen pitkiä matkoja. Minibussi tulee olemaan varmaan se meidän vaihtoehto, matka kestää 5 tuntia yhdellä pysähdyksellä ja kustantaa 9$ /hlö. Eli Jouluaaton aamupäivän vietämme minibussissa matkalla Phnom Pehniin.

Rajan ylitys....

Tänään siis edessä oli rajan ylitys kambodzan puolelle. Lukemattomista blogeista luetut kauhukuvat huijauksista leijui mielessä ja aika läheltä liippasikin, kun Tuk-tukin pysähdyttyä kauluspaitainen herra ohjasi meidät läheisen rakennuksen taakse " täyttämään maastapoistumislomakkeet". Sanoin jo heti P:lle, että eikös meidän pitänyt menä vain suoraa rajavuohykkeelle passintarkastukseen ja että tällainen takapiha-toimisto näyttää vähän kummalliselta. No täytimme lomakkeet valmiiksi ja johan sieltä alkoi tulla taksi tarjouksia Siem Reapiin vaikka olimme vielä Thaimaan puolella.. Otimme rojumme ja täytetyt laput ja lähdimme päättäväisinä kävelemään kohti rajavirastoa ja jätimme näiden herrojen huomautukset omaan kunniaansa. Juuri tällaisista oli varoiteltu eri blogeista, taksia ei siis missään nimessä kannata ostaa Thaimaan puolelta!!


Loppumatka passintarkastuksista läpi ja viisumin myöntämisistä meni sujuvasti tämän meidän oman pienen erehdyksen jälkeen. Itse Kambotzan viisumitoimisto oli ihan toisessa päässä rajavyöhykettä, joten kannattaa talsia vain kaikkien kasinojen ohi niin pitkälle kunnes vastaan tulee pieni toimisto jossa ylhäällä lukee viisumihakemukset.

Positiivinen yllätys oli viisumitoimistosta ulos tullessa, kun ystävällinen herra ohjasi meidät bussiin joka vei meidät ilmaiseksi bussiasemalle, josta eri ajoneuvoilla oli mahdollista sitten jatkaa eteenpäin. Uskon vahvasti, että tämä uusi kuljetus on tullut helpottamaan länsimaalaisille tehtyjä huijauksia ja jälkikäteen kuulimmekin, että se on hallituksen vapaaehtoistoimintaan perustuva ohjelma. Olisiko Kambotzan hallituskin jo kyllästynyt jatkuvaan turistien huijaamiseen, tiedä tuota?

Bussiasemalta otimme sitten neljästään taksin ( 48$ ) Siem Reapiin. Vaihtoehtoina olisi ollut myös bussi joka lähti vasta kolmelta iltapäivällä tai minibussi joka lähti sitten kun 8-9 ihmistä saatiin kokoon yhteen ajoneuvoon. Hinnoissa ei ollut juurikaan eroja joten päädyimme taksiin jolla pääsisimme nopeiten perille (2,5 tuntia). Matka hurahti aika nopeasti vaikka alku ei ollutkaan lupaava. Yhdeltä kojulta otettiin paineilmaa renkaisiin ja seuraavalta polttoainetta (ilmeisesti käsipumpulla hitaasta tankkauksesta johtuen) ennen kuin pääsimme "tien päälle".

Olimme Siem Reapissa puoli yhdeltätoista ja huoneet saatiin pienen odottelun jälkeen. Hotellin raflasta oli pakko ottaa reissun ensimmäiset pitsat (á 8,5$/kpl). Tyyriissä hotellissa on tyyriit hinnat, mutta minkäs teet. Muutenkin parin reissun jälkeen todettiin, että melko "kallis" kaupunki, jos vertaa esim. Thaimaan puolelle, mutta kaikkihan on kallista jos vertaa johonkin halpaan :) Pyykit vietiin pesuun ja huomenna täytyisi ne hakea sitten pois temppelikierroksen jälkeen. Tässä vielä kuva alla hotellin altaalta, jossa kirjottelin tuon edellisen blogin :)


Nyt lähdemme yömarkkinoille tuohon kulman taakse! Jos vaikka löytäisi hatun huomiselle Angkor Wat reissulle temppelialueelle....

Lentokentän vankina ja limusiinituk-tukin kyydissä

Jah, taas nettiyhteyksien ääressä :) Ja takana on siis taksimatka Cha-Amista takaisin bangkokin lentokentälle, sieltä lentokenttäbussin kyytillä lentokentän bussiasemalle, sieltä klemppataksilla Aranyaprathetiin (Kambodzan rajalle) ja Aranyaprathetin bussipysäkiltä limusiinituk-tukilla hotellimme eteen :)

Eli eilen aamusta lähdimme Cha-Amista taksilla takaisin Bangkokin lentokentälle, päämääränä oli poimia matkakumppanit J & P mukaan saapuvien lentojen puolelta ja jatkaa sitten yhdessä matkaa Kambodzan rajalle.   Lentokentän infotiskiltä ohjattiin 1. kerrokseen kysymään meneekö Aranyaprathetiin vielä myöhäisempiä busseja, mutta muistikuvien mukaan sieltä ei olisi enää päässyt ylös takaisin vartijoiden ohi. Muisti ei kuitenkaan ollut tarkka ja päätimme, että P jää passiin saapuvia matkalaisia varten ja minä menisin tiedustelemaan bussia alakerrasta :) Otin mukaan vain puhelimen ( amatööri ) ja kyllä, sain selvitettyä bussiaikataulun, mutta kuten olimme oikein muistelleet oli ylös menevien liukuportaiden vieressä vartija, joka kysyi ystävällisesti " mihin olet menossa?" ja kun sanoin, että mies odottaa yläkerrassa ja että olin vain tullut tarkistamaan bussiaikatauluja, oli hänen seuraava kysymys " Saanko nähdä passisi" ja siinä vaiheessa peli oli menetetty.... Idiootti, lentokentällä kulkiessa kun passi toimii kuin vessapaperi vessassa, se on melkein aina välttämätön olla saatavilla :) Joten soitin P:lle yläkertaan, että Bussi ok, nähdään täällä alhaalla sitten kun tulette... ja seuraavan tunnin ajan odottelimme erillään seuraavaan paikkaan lähtöä :)

Mutta muille matkaajille tiedoksi, Aranyaprathetiin pääsee lentokentältä vielä myöhemminkin kuin klo 13.00. menkää lentokentän 1. kerrokseen, mistä myös paikallistaksit lähtevät ja kulkekaa koko laiturin perimmäiseen vasempaan päätyy. Sieltä lähtee shuttle bus aika-ajoin lentokentän omalle bussiasemalle n. 10 minuutin matkan päähän. Viimeinen Bussi Aranyaprathetiin lähtee klo 17.00. Shuttle buss on ilmainen ja liput Aranyaprathetiin maksoivat 182 bahtia ( alle 5 eur, 220km ). Halpaa taas kuin saippua :)

Matka minibussin kyytillä oli enemmän kuin mielenkiintoinen, jottei jopa vähän pulssia nostava :) Niin kauan oli hyvin kun kaistojen välillä meni ns.turvavalli, mutta turvavallin loputtua liikenne oli enemmän ja vähemmän hallittua kaaosta. Parhaimmillaan kaksikaistaisella tiellä rinnakkain meni mopo, kaksi normaalikokoista autoa sekä iso rekka, kukin omaan suuntaansa :) Tienposkeen rikkoutuneet autot/rekat oli merkitty nuotioilla, että ne nähtiin jo kaukaa edestäpäin (ohittelujen vuoksi) ja muutaman pienen puskapalonkin ohitimme. Vessapaussilla kyytiin nousi myös munkki ja minä arvuuttelin liekö hän saa matkan ilmaiseksi ja P tuumaili onkohan hän ollut naisissa kun oli niin iloisella tuulella :) Aranyaprathetiin saavuimme n 3 tunnissa rystyset hieman valkoisina puristaessa koko matkan penkin kahvoja niin kovaa :)

Perillä olimme n. klo 20.00 pintaan ja bussipysäkillä kyytiä tiedustellessamme, hotellin edustalla oleva mies huuteli pihan toisella puolella olevien tuk-tuk vaunujen sekaan ja lopuksi pääsimme isomman tuk-tukin kyytiin, jonka P nimesi heti limusiiniksi. Itse vähän mietin miten lie kottero pysyy pystyssä kun tavaraa ja lihasta oli niin paljon kyytissä. Tämä rämisevä ja ruosteinen limusiini sitten ajoi meidät aika arvokkaan näköisen hotellin eteen, jossa oli parkkeerattuna kaikenlaisia uuden uusia ja kiiltäviä autoja :) Eli meidänkin pihaan tulo oli näyttävä ihan varmasti :)


Chekattiin sisään hotelliin ja marssittiin heti syömään ja ruoan jälkeen odottelemaan unen tuloa. Niin, hotellimme oli siis Indochina Hotel ja ainakin oluen hinta oli katossa :) Vertailuna myös ruoan osalta; lentokentän bussiaseman ruokalassa neljältä hengeltä ruoka maksoi 625 bahtia ja hotellilla 4 hengen ruoka maksoi 1200 bahtia. Herätys seuraavalle aamulle oli klo 05.30 jotta saisimme syödä aamupalan rauhassa ja  kerkeäisimme ajoissa rajalle.


Matkapäivä...

Huomenta! Aamupala nautittu ja laukut on pakattu. Edessä on 200 km ajomatka Suvarnabhumin lentokentän bussiterminaaliin, jossa odottelemme J & P:n saapumista. Yöllä oli saapunut tekstiviesti, että lento oli lähtenyt ajallaan Ataturkilta. Samalla on tarkoitus kartoittaa siellä terminaalissa, että onko sinne Aranyaprathetiin menossa busseja enää kahden jälkeen iltapäivästä. Netti antaa paljon ristiriitaista tietoa aikatauluista ja niiden olemassaolosta, joten tarkastetaan tilanne paikan päällä. :)

Rajakaupunki Aranyaprathetiin on matkaa reilut 200 km, joten bussikyydissä saa varata varmasti sen 3,5 - 4,5 tuntia. Mikäli busseja ei enää lähde, niin joutuu turvautumaan taksiin ja sillä se matka taittuu luultavasti ainakin puoli tuntia nopeammin. Mochidin bussiterminaalista Bangkokista busseja lähtee muistaakseni vielä 18:00, mutta ei jaksaisi ajella edes takaisin lentokentän ja kaupungin väliä.

Palataan astialle taas illalla rajan tuntumassa!

Tässä kuva hotellihuoneisiin vievästä polusta Cha-Amissa

Uimaan!!!

Ero on kuin yöllä ja päivällä kun vertaa eilistä (sunnuntaita) tähän päivään (maanantai). Paikalliset asukkaat ovat palanneet viikonloppulomaltaan takaisin Bangkokiin tai muihin kaupunkeihin ja rannat ovat melkein autioita. Tai thaimaalaiset ovat vaihtuneet länsimaalaisiin. :) Tilaa on siis aivan toisella tavalla, joten ei muuta kuin mereen pulikoimaan! :)


Uintihetki oli melkoisen virkistävä ja aalloissa oli mukava kellua. Toki pieniä jännittäviä hetkiä myös koimme isompien meduusojen aika ajoin pulpahtaessa lähemmäksi pintaa. Joten uinti jäi melko lyhkäiseksi loppujen lopuksi kun kyllästyimme vahtimaan mistä seuraava meduusa nostaa päätään ylös pintaan... ei kivaa ollenkaan, mutta meri on nyt tälle reissulle korkattu :) Ja ensimmäiset pienen pienet rusketukset saimme myös tänään, toki viime reissusta oppineena otimme aurinkoa maltilla :) P piti melko saarnan kun vonguin jo aikaisemin rannalle :) Mutta hyvä näin ei iho palanut!

Päivä meni muuten nopeasti ja nyt illasta on sitten ollut taas aika pakata. Huomenna suuntaamme takaisin Bangkokin lentokentälle matkakumppaneitamme J & P vastaan ja koitamme löytää jollain ihmeellä kyytin Cambodzan rajalle Aranyaprathetiin jossa yövymme ennen rajan ylitystä. Joten reissupäivä on huomenna  edessä ja siitä lisää sitten myöhemmin.. Nyt petiin ja huomenna taas tien päälle! Illanjatkoja kaikille!

Cha-Am Beach

No niin nyt pienten päivätorkkujen jälkeen on hyvä hetki päivittää vähän taas päivän tapahtumia tänne blogiin :)

12 tunnin yöunien jälkeen heräsimme noin kymmenen maissa taivaalta porottavaan auringon paisteeseen. Huoneessa toki oli pimeää heräämiseen asti paksujen pimennysverhojen ansiosta.

Aamupalalle kerkesimme juuri ja juuri ja pian lautasella tuotiin eteemme paistetut kananmunat, nakkia, pekonia ja kinkkua paahtoleivän kanssa. Vaikea osiltaan selittää miten kivaa on syödä aamupalaa palmupuiden katveessa lempeän merituulen puhaltaessa noin +24 asteista ilmaa. Ehkä sana "täydellistä" kuvaisi parhaiten tuntoja :)

Aamupalan jälkeen kävimme vielä huoneessa suihkussa ja vaihdoimme puhtaat vaatteet ja valelimme itsemme aurinkorasvalla. Ensimmäinen tahtotila tälle päivälle oli päästä näkemään tuo jo illalla korviimme kohissut meri ja  hittolainen olihan sitä rantaviivaa sitten taas melkoisesti suuntaan kuin toiseenkin. Tässä kuvat alla :) Lieko toisessa kuvassa näkyvät korkeat tornit jo Hua Hinia?



Käpöttelimme jo melkoisen paahteiseksi ilmaksi kehkeytyneessä auringonpaisteessa eilen tutuksi tulleeseen ravintolaan päiväkahville: P otti kahvin ja itse otin omena-mansikka smoothien NAM :) Ja pullo tietenkin vettä, tällä säällä kun sitäkin kuluu ihan hulluna. Kahvien jälkeen lähdimme vain rauhallisesti tallustelemaan rantakatua eteenpäin ihan vain katsastaaksemme mitä tarjontaa kadulta löytyy. Kadun vierustat oli täynnä ravintoloita, rättikauppoja ja ruokamarketteja. Itselle tuli mieleen hierontapaikat, joita edellisillä matkoilla oli tullut hyödynnettyä ja tulihan sellainen vastaan nytkin :) Tunnin jalkahieronta maksoi 200 bahtia (n. 5 eur ) ja kyllä olo tuntui taas kevyeltä, vaikka noilla thaimaalaisilla onkin niin pirun pienet ja pistävät sormet :)


Tällaisia valtavia värisirkuksia meni katuja pitkin aina aika-ajoin poppi täysillä soiden, liekö olivat Bangkokilaisia jotka olivat tulleet viettämään viikonloppua Cha-Amiin :) Lounalle pysähdyimme kotimatkalla taas tuohon samaiseen ravintolaan, josta on nyt selvästikkin kehkeytymässä kantapaikkamme :) P kokeili  Tom Kha Gai keittoa joka on thaimaalaista kookos-kanakeittoa ja oli kuulemma aika jykevän mausteista, itse söin kanaa ja riisiä, jälkkäriksi P otti jädeä (4 palloa) ja minä hedelmälautasen. Lounas yhteensä juomien kanssa 750 bahtia (n. 20 eur).

Lentomatka ihan selvästikkin vielä verottaa, koska silmiä alkoi painamaan ruoan jälkeen ja vähä ennen viittä päätimme ottaa pienet puolen tunnin päikkärit. Herätessä sitten olikin jo pimeää ja nyt istutaan tässä omalla terassilla näpyttelemässä tätä blogia ja ihastelemme muutamaa gekkoa jotka tulivat terassille valon perässä :) Leppoista ja rauhallista sanon mä :)

Vihdoin perillä!

Vihdoin saavuimme turvallisesti perille ensimmäiseen majapaikkaamme Cha-Amiin. Istanbulin lentokentällä ei toiminut nettiyhteydet olleenkaan ja vaikka aikaa olisi hyvin ollut päivitellä blogia niin yhteydet ei vain toimineet. Mutta nyt ennen illan pävityksiä, pakko lähteä etsimään ruokapaikka, viimeksi kuitenkin syöty lentokoneessa vain aamupala tänä aamuna. Kello on täällä Suomen aikaan verrattuna aikaa 5 tuntia edellä, eli 19.45 ja silmiä painaa niin pirusti :) Tällainen ihana taideteos suihkupyyhkeistä odotti sängyllä tullessa :) Mutta jatkamme turinoita sitten illemmalla ruoan jälkeen....


No niin, ruoat syöty ja ihana ravintola löydettiinkin ihan rannan tuntumasta hotellimme läheltä. Kaksi annosta cashew kanaa ja kaksi kylmää olutta maksoi 440 bahtia (n. 12 euroa ). Hotellimme on tosiaan aivan rannassa vaikka merelle ei pimeyden vuoksi nähnytkään. Kiva nähdä miten vaikuttava näkymä aamulla odottaa kun tuohon rantabulevardille aamupalan jälkeen tallustamme :) Mutta takaisin alkumatkaan joka jäi vähän pimentoon nettiyhteyksien puuttumisen vuoksi. 


Istanbulin kenttä oli aika iso ja se kuhisi ihmisiä kuin muurahaispesä. Pian sen jälkeen kun tajusimme, ettei nettiyhteys toimi missään alueilla koko kentällä, niin aika alkoi tuntua pitkältä. Myös aikainen aamuherätys varmasti teki osansa minuttien venymiseen tunneiksi. Asiaa ei yhtään helpottanut lähtevien lentojen taululle ilmestyneet "lento viivästynyt" ilmoitukset, yksi aikaisempi lento oli jo siirretty lähtemään vasta aamu kuudelta. Lopulta kuitenkin itse pääsimme ilmaan vain vajaa 2 tuntia myöhässä (n. 01.30 yöllä). Lennon odotus kävi kuitenkin mukavasti kun jonossa aloimme tarinoimaan toisen suomalaisen pariskunnan kanssa jotka jatkoivat vielä Bangkokista Vietnamin puolelle. Hyvää matkaa vaan heillekin ja kiitokset rattoisasta juttutuokiosta!

Itse lento Istanbulista Bangkokiin meni nopeasti lähinnä kolmen asian johdosta. Ensinnäkin selkänojassa oleva viihdekeskusmonitori tarjosi elokuvia, musiikkia ja pelejä jokaiseen makuun ja todella hyvien ruokien jälkeen unen tuloa ei tarvinnut kauaa odottaa. Iltaruoan jälkeen seuraavan kerran heräsin aamupalan tuoksuun, eli koko lento tuli taas nukuttua. P oli heräillyt jo aikaisemmin ja viihdyttänyt itseään monitorista löytyvillä viihdepaketeilla. Passin tarkastus meni kivuttomasti ja vaihdoimme vaatteet kevyempiin.

Ulos tullessa tarkoitus oli siis löytää kyyti Cha-Amiin jossa ensimmäiset 3 yötä viettäisimme ja ensimmäinen vastaantuleva yksityinen taxi firma tarjosi meille kyytiä 3600 bahtin hintaan, seuraava pudotti hintaansa 3300 bahtiin, mutta hinta tuntui silti korkealta. P sai loisto idean mennä lentokentän alimpaan kerrokseen josta paikallisia takseja jaettiin turisteille ja sieltä saimme viimein sitten matkan Cha-Amiin hinnalla 2300 bahtia.  Kuski oli loistava ja avulias ja saattaa olla, että häntä voisi käyttää myös meno matkaan uudelleen Bangkokista Kambodzan rajalle :) Kerrottakoon, että Busseilla olisi päässyt perille varmaan n. 200 bahtilla, mutta pitkien lentojen ja kentillä odotusten jälkeen ei vain yksin kertaisesti huvittanut lähteä enää raskaiden rinkkojen kanssa seikkailemaan keskustan bussiasemalle. 

Nyt kuitenkin olemme hotellilla ja mahat täynnä hyvää ruokaa. Voin vannoa, että huomenna emme tule heräämään ainakaan herätyskelloon vaan otamme nämä kolme ensimmäistä päivää täysin rennosti ja leväten ilman mitään suunnitelmia. Hyvää yötä kaikille ja palataan taas huomenissa kun saamme otettua vähän rantakuvia päivän valossa :)





Lähtöaulassa...

Matkaan lähdettiin tänä aamuna vähän ennen kuutta, kun huristeltiin taksilla lentokentälle. Lyhyt lento Helsinki-Vantaalle jatkolentoa varten ja nyt odotellaan lähtöaulassa check-in-tiskin aukeamista, jotta päästään starttaamaan Istanbuliin. Toista kertaa peräkkäin törmättiin samaan ongelmaan, eli itsenäinen tsekkaus koneeseen ja matkalaukkujen heivaaminen baggage dropiin ei onnistunut, joten joudutaan käyttämään sitä "perinteistä" tyyliä, eli tiskin kautta.

No, matkalla ollaan joka tapauksessa ja sehän on pääasia vai mitä? :)


P.s. R pilkkii tuossa vieressä niin reippaasti, että tippuu kohta tuolilta! :)

Matkakustannukset: osa I

Lähtöön on enää muutama hassu päivä ja ajattelimme tehdä pieniä laskelmia siitä, että kuinka paljon €uroja ollaan tähän mennessä tuhlattu. :)

Lentoihin on mennyt rahaa yhteensä 755€/naama. Tämä kattaa yhden kotimaan lennon menopaluuna Helsinkiin ja ns. päälennon Helsingistä Istanbulin kautta Bangkokiin ja takaisin. Loppuen lopuksi ei ollenkaan paha hinta, vai mitä?

Kaikki majoitukset on varattu etukäteen, joka on meille se sopivin tyyli matkustaa. Vajaan kuukauden matkalle mahtuu kaiken kaikkiaan 26 yötä hotelleissa/bungaloweissa/mökeissä ja tälle paketille hintaa tuli yhteensä 1006€ kahdelta hengeltä, eli 503 €/naama. Majoituspaikat eivät ole niitä kaikkein halvimpia, muttei välttämättä kalleimpiakaan. Budjettimatkaaja löytää takuuvarmasti majapaikat vastaavalle yömäärälle reilusti edullisemminkin.

Tuohon kun lisätään E-Visa vielä Kambodzan puolelle (n. 20€/nuppi), niin kokonaissummaksi tähän mennessä saadaan 1278 € per henkilö. Tässä siis matka- ja yöpymiskustannukset. Palataan jossain vaiheessa asiaan uudestaan vaikka reissun jälkeen jolloin tiedämme vähän, että kuinka paljon matkalla paloi ns. käyttörahaa (ruoat, juomat, tuliaiset, bussi-/junaliput ym.).


Matka lähenee...

No niin matkaan on  enää jäljellä 12 päivää, hitsiläinen. Niin se taas salakavalasti hiipi lähietäisyydelle, ettei taas oikein meinaa osata ymmärtää edes miten lähellä matka oikeasti on :)

Matkajärjestelyt on kuitenkin aika hyvin pulkassa, majoitukset on hoidettu paluulennon välilaskumajoitusta lukuunottamatta. E-viisumit Kambodzaan on takataskussa (25$ kpl ) ja ne tulivat yhdessä päivässä sähköpostiin. Helppoa ja vaivatonta. Saa nähdä onko niin helppoa ja vaivatonta enää siellä Kambodzan rajalla. P toi kotiin Helsingistä tullessaan ihka uudet snorklausvälineet. Maskit, snorkkelit ja räpylät kustansivat yhteensä 220 eur. Saattaa kuulostaa vähän kalliilta, mutta tietääpähän ainakin kenen suussa snorkkeli on ollut ja laatu tietty maksaa aina. Nämä haettiin suoraan Varuste.net omasta myymälästä, koska matkaan oli niin vähän aikaa ja olimme lukeneet heidän sivuiltaan kommentteja hitaista postituksista. Näin saimme varusteet varmasti mukaan matkalle. Ps. R ei ole koskaan snorklannut + omaa veteen vahvan viha- rakkaussuhteen, joten katotaan miten käy :)  


Näppärinä nettishoppailijoina tilasimme myös rash guard paidat (SPF 50+ ) snorklausta varten. Jos ei sitten siellä vedessä niin pahasti palaisi :) Niin kuin viimeksi Vietnamissa :) Paidat tulivat suoraan postipakettina floridalaisesta verkkokaupasta hintaan 106$ (sis. postimaksut ja 3 paitaa).


Järjestelyt ovat siis melko hyvällä mallilla, enää tarvii vain pakata ja päästä paikan päälle. Ensi viikonloppuna treffataan matkakaverit J & P ja fiilistellään matkaan lähtöä :)