Tai siis kotona ollaan oltu jo muutama päivä. Aika on vain vierähtänyt niin kovasti pyykkikasojen ja päiväunien lomassa :) Kyllä, aikaero vaivaa hieman vieläkin... viiden maissa iltapäivällä alkaa uni tulemaan silmään ja aamuisin herää jo sitten ennen kuutta ihan itsekseen :) Joten vähän vielä on töitä, että normaali rytmi löytyy :)

Yö Titanic hotellissa meni nopeasti, pehmoinen sänky ja muhkeat tyynyt olivat taivaallisen tuntuiset, niin monen kovan sängyn ja kovan tyynyn jälkeen matkallamme :) Päätimme kuitenkin lähteä kentälle jo heti herättyämme, lähinnä jo senkin vuoksi ettei huonehintaan kuulunut aamupalaa (olisi ollut 17 eur/hlö). Tällä kertaa turvatarkastukset olivat hyvin sujuvat, koska meidät oli chekattu jatkolennolle jo Bangkokissa ja meillä oli varsinaiset lentoliput jo kädessä. Rinkatkin oli jo valmiina kentällä, joten meidän ei tarvinnut kuin kävellä passintarkastuksesta läpi lähtöterminaalin puolelle. Helppoa kuin heinän teko :)

Lentokentällä söimme sitten aamupalan ja surffailimme hieman Tax free kaupoissa ennen lennon lähtöä. Lento suomeen kesti reilu 3 tuntia ja Helsingissä oli edessä vielä viimeisen lennon odottelu kotiin. Päivä meni yllättävän nopeasti ja vihdoin vähän ennen yhtätoista illalla. Ja voitte uskoa, että uni maittoi omassa sängyssä :)

Perillä toki oli pieni huono uutinen vastassa kun P:n autoa oli lomamme aikana vähän vandalisoitu. Kuskinpuoleinen sivulasi oli tuusannuustaka ja rekisterikilpi oli kangettu irti takapuskurista... mitä lie oli tapahtunut. Laitamme vähän myöhemmin vielä vinkkiä tulemaan Bangkokin yhdestä ostosalueesta ja tässä vielä kuvat siitä mitä jätimme taaksemme ja siitä mihin lumimyräkkään saavuimme täällä ihanaisessa kotisuomessa :) (onneksi kuitenkin on sitä lunta...)

Kotimatka on taittunut jo reilusti yli puolen välin ja enää olisi edessä kaksi lentoa. Toinen täältä Istanbulista Helsinkiin ja sieltä sitten kotiin. :)

Bangkokiin saavuimme siis 9.1. ja matkan tekeminen hieman viivästyi alkuperäisestä aikataulusta. Ei tosin paljon, sillä tulimme noin pari tuntia myöhemmin Khao San Roadille kuin alunperin oli tarkoitus. Iltaruuhkat olivat taas melkoisen näyttäviä, joten jäimme päätepysäkin tuntumaan syömään ja juomaan pitkän bussimatkan päätteeksi. Tarkoitus oli odotella tovi, jotta ei tarvitse työntyä ihan siihen pahimman ruuhkan sekaan. Reilu tunnin jälkeen liikenne oli huomattavasti rauhallisempaa ja taksimatka hotellille kesti vartin verran.

Iltaohjelmaan ei suunniteltu mitään maata mullistavaa. Kevyt iltapala ja siihen päälle snookeria parin framea. Sänkyyn pääsi joskus yhden jälkeen yöllä, joten pitkäksi meni vaikkei yrittänytkään. :) Snookersalia oli hieman hankala löytää, mutta intensiivinen etsintä tuotti tulosta ja yksi paikka löytyi Nanatai Mansionin vierestä Soi Nana Tai:n perukoilta.

Ainoa täysi päivä, eli 10.1. käytettiin pitkiin aamu-uniin, hyvään aamupalaan ja kiertelyyn kaupungilla. Muutamia ostoksia tuli tehtyä siellä sun täällä, vähän enemmän siellä. :) Eli tutustuimme enemmän sellaisiin ostospaikkoihin, joita käyttivät paikalliset keskiluokkaiset ja hieman varattomammat asukkaat. Kalliit ostoskeskukset Siam Squarella jätettiin suosiolla parempituloisille ihmisille. Ainoa visiitti oli tuonne Siam Paragoniin, jossa kävimme jälleen elokuvissa. Yläkerrassa sijaitseva Paragon Cineplex tarjoaa varsin hulppeat olosuhteet elokuvien katseluun. Valinta osui tällä kertaa Stig Larssonin kirjan perusteella tehtyyn Hollywood-tuotokseen: Girl with the Dragon Tattoo miellytti ainakin meidän elokuvamakua ja voimme kyllä suositella kaikille tutuille. :)

Iltaa istuttiin Bangkokin Hard Rock Cafe:ssa nachoja syöden sekä olutta ja drinkkejä juoden. Luonnollisesti kyseisestä ravintolasta tuli myös illan päätteeksi reissun kallein yksittäinen illallislasku, mutta eipä niitä pennejä viitsi lomalla venyttää. :) Paikassa soitettiin myös ihan mukiin menevää live-musaa, joten kyllähän siellä viihtyi tunnin jos toisenkin. Hotellille palattuamme edessä oli vielä pakkaustalkoot ennen nukkumaan menoa, jotta ei tarvitse sitten aamusta kuluttaa enää siihen ylimääräistä aikaa.

Tämä päivä olikin sitten puhdas matkustuspäivä. Kello pirisi hieman kuuden jälkeen ja suihkun sekä aamupalan jälkeen olikin taksimatkan vuoro Suvarnabhumin lentokentälle. Hyvissä ajoin lähteminen palkittiin, sillä ei tarvinnut hirveän kauaa jonotella missään. Vielä kun muut olisivat olleet samalla ajatusmaailmalla liikenteessä, niin kone ei välttämättä olisi lähtenyt yli tuntia myöhässä. :) No, eipä se meidän suunnitelmaa kaatanut vaikka vähän normaalia myöhemmin perille tänne Istanbuliin saavuttiinkin. Olimme hotellilla joskus puoli kasin ja kasin välissä, joten eiköhän tästä saa kohta painua unten maille, jotta jaksaa matkustaa huomenna kotiin. :)

Noilla Turkish Airlinesin koneilla on kyllä mukava matkustaa näitä pitkiä lentoja, kun jokaisella on henkilökohtainen näyttö naaman edessä ja sieltä voi katsoa elokuvia, dokumentteja ja sarjoja niin paljon kuin sielu sietää tai sitten vaikka pelata pelejä muiden matkustajien kanssa koneen sisäisessä verkossa. Alla kuvaa koneesta. Täytyy myöhemmin lisäillä pari kuvaa tuolta Bangkokista. Ulkoinen kovalevy hieman reistailee, joten niitä ei sieltä nyt löydy...

Ei sitten eilen enää kerennyt tekemään postauksia kaikkien pakkailujen ja illanistujaisten jälkeen.. Viimeiset päivät on kuitenkin olleet pelkkää lepoilua laiturilla välillä pulahtaen veteen viilentymään ja seurailemaan vedenalaista maailmaa :) Tässä muuten se kuulu laituri josta olemme koko ajan höpötelleet :)



Ja tietenkin kuva vihdoin myös meidän risumajasta, jossa ei vielä viimeisinä päivinäkään huvittanut liikaa viettää aikaansa, sen verran karut oli näkymät meidän terassilta :)


Ja tässä peti tuolla risumajan yläkerrassa....


Ja tässä näkymä meidän takapihalle, jonne aallot toi kaiken mereen dumpatun roskan... Kaikki tuo kuvassa näkyvä moska on sekoitus erilaisia muovi, pahvi tai metalliesineitä. Tosi inspiroiva näkymä :)


Tänään aamusta sitten starttasimme 07.30 aamupalalla ja yhdeksältä lähdimme pikaveneellä takaisin mantereelle. Ja kyllä täytyy sanoa, että hieman pitempäänkin olisi kyllä viihtynyt, sen verran kiva toi saari kuitenkin oli. Mantereelta pääsimme sitten bussin kyytiin ja vihdoin 19.30 olimme Bangkokissa. Eli ihan täysin reissaamiseen meni tämä päivä. Tämän takia niitä bussikyytejä vähän välttelee, taksilla pääsee aina nopeammin perille vaikka hintaa pitäisikin vähän maksaa lisää. Vietnamissa opimme kait vähän liian hyvälle kun tuollaisen 400km matkan pääsi noin tunnissa eteenpäin, nyt koko matkaan meni aikaa 10,5 tuntia :) JEE :)

Bussi jätti meidät kuuluisan Khao san roadin päähän jossa söimme pienen illallisen ennen hotellille lähtöä. Hotelli on All Seasons Victory Monument Hotel ja ette usko miten ihanaa oli käydä hotellin suihkussa puhdistautumassa saaren pölyiltä ja hiekoilta!! Kyllä on taas puhdas olo :) Nyt varmaan lähdemme vielä katsastamaan iltaelämää ja siitä sitten lisää myöhemmin. Huomenna on viimeinen kokonainen päivä täällä Thaimaassa ja sitten palaamme kotiin. Tosin Turkissa joudumme viettämään vielä yhden yön lentokoneen vaihtoajan vuoksi. Tässä vielä yksi fiilistelykuva tuolta pikkusaarelta (koh kham) jossa kävimme toisenkin kerran :)

No niin, taas elävien kirjoissa :)  Majapaikka on lunastanut sille annetun toisen mahdollisuuden :) Räkätauti on hellittänyt ja tänään oli oikeastaan ensimmäinen päivä ettei koko ajan nukuttanut. Tulopäivän jälkeinen päivä oli täysin pilvinen ja sadetta ropisteli koko päivän... meinattiin vallan tylsistyä kun ei oikein hutsitanut mikään huonon kelin vuoksi. Seuraavana päivänä oli jo vähän parempi, aurinko pilkisteli aika ajoin ja uimassakin kävimme kerran. Iltapäivästä lököilimme kahdestaan tuon kyseisen pitkän laiturin päässä ja voi että kun oli rauhallista ja leppoisaa. Illasta lähdimme sitten viettämään matkakumppani J:n synttäreitä saaren toisella puolella sijaitsevaan Monkey Island Resortiin, jonka reggaebaari oli kuulu live-musiikistaan. Ilta oli hauska ja musiikki hyvää ja puolen yön maissa palailimme majapaikkaan.

  
Tuonne kuvassa näkyvälle saarelle olimme suunnitelleet menevät seuraavana päivänä (siis tänään). Kuvassa näkyy hyvin miten pilvinen sää oli eilen. Aamupalan jälkeen kävimme siis bukkaamassa venekyydin tuolle saarelle ja Rersortin veneellä se maksoi 200 bahtia ees-taas. Keli oli jo heti aamusta aurinkoinen ja yhdentoista maissa hyppäsimme veneen kyytiiin ja suuntasimme Koh Kham saarelle. Kyseessä on yksityisomistuksessa oleva saari ja puolet tuosta 200 bahtista menee saaren omistajalle. Saaren pienestä puukioskista sai lippua vastaan vesipullon tai limun ja oikeuden käyttää vessaa.

Ja hitsi vieköön, mitä lähemmäksi saarta pääsimme sitä mahtavammat alkoivat olemaan  näkymät. Kristallin kirkasta vettä ja vitivalkoista  hiekkaa. Suu ihailusta ammollaan astuimme rantaan ja tässä alla kuva :)


Tässä kuvaa rannalta päin. Vedessä oli ihan älyttömän hyvä snorklailla ja näkyvyys oli huippuluokkaa. Kaikenlaisia erilaisia kaloja tuli taas nähtyä ja muutenkin merenpohjan elämää oli kiva tutkailla. Kolme tuntia saarella hurahti ohi ihan sillmän räpäyksessä, eikä vedestä olisi millään halunnut lähteä pois :)


Rannassa oli kiva kahlailla, koska paikka paikoin matalaa riitti hyvinkin pitkälle (muru tallustelemassa kauas merelle).


P sai otettua hauskan kuvan minusta snorklaamassa.....

No niin, nettiyhteys toimii taas (liekö kauan, mutta nyt ainakin tällä hetkellä)... Eilen muutettiin tänne toiseen Resortiin nimeltä Cococape ja täytyy sanoa, että taso laski ehkä myös hitusen. Mukavasta rantamökistä muutimme risumajaan jonka rantaan ajautuu kaikki mereen dumpatut roskat ja paskat. Tässä resortissa ei ole varsinaisesti omaa rantaa, tai ainakaan samanlaista kuin tuossa edellisessä (saman rannan kivikköisessä päässä olemme siis nyt), sen sijaan täällä on pitkälle mereen ulottuva laituri jonka päästä pääsee uimaan. Eli kuten Koh Mak Resortin vastaanottovirkailija sanoi " Meillä on kaunis ranta, heillä kaunis laituri" :) Ero vesissä on sen verran, että tässä Cococape Resortin ympärillä näyttää olevan enemmän vedenalaista elämää, joten snorkkeleilla näkee paljon enemmän kuin tuossa edellisessä rannassa. Tosin vedessä näyttää olevan enemmän myös pieniä meduusoja, joten pistelyä on uidessa, mitä taas ei toisella rannalla ollut ollenkaan.

Itselleni (R) on taas puolestaan kehkeytynyt pieni köhä ja nuha, liekö sain sen siltä taksi kuskilta joka aivasteli ja präiski koko meidän taksi matkan Siem Reapista Phnom Penhiin. Joten snorklaus on pois luettu vaihtoehto tältä päivää, sen verran aivastuttaa koko ajan. Tämä Cococape on myös hitusen kalliimpi ruoiltaa ja juomiltaan, vaikka majoitus onkin hieman halvempi. Tosin näistä kivikovista sängyistä ei viittisi maksaa edes tätä hintaa eli n. 27 euroa. Mutta annetaan nyt paikalle mahdollisuus ja jos tuntuu ahistavan liikaa, niin täytyy miettiä takaisin menoa Koh Mak Resortiin.

Nuhanenä terveisin, R

Uuden Vuoden vastaanotto meni hieman väsähtäneissä merkeissä. Olimme puljailleet koko päivän vedessä ja kun tuli aika ottaa pienet juhlajuomat ennen illalliselle menoa, niin hyvä ettei nukahdettu tuoleihin :) Sen verran kuitenkin pinnistelimme, että pääsimme itse juhlaillalliselle, joka oli kieltämättä todella kattava. Tarjolla oli eri salaatteja, erilaisia perunoita, lämpimiä kastikkeita ja grillivartaita ja ylikypsäksi paistettua kokonaista kanaa ja lammasta. Oli äyriäisiä ja sushia ja erilaisia nuudeliannoksia, joten jokaiselle oli varmasti jotakin. Pienten ohjelmanumeroiden jälkeen lähdimme takaisin omalle terassille ottamaan vielä muutamat yömyssyt, mutta siinä vaiheessa meidän energiat loppui (ollaan tultu selvästikin vanhoiksi) ja kömmimme petiin jo yhdentoista maissa. Eli ilotulitukset jäi näkemättä tältä Uudelta Vuodelta, mutta josko sitten ensi vuonna uudestaan :)

Alla oleva kuva on kopio polaroid-kameralla otetusta kuvasta, joka napsaistiin jokaisesta vieraasta uuden vuoden vastaanotolla. Siksi laatu saattaa olla hieman heikohko. :)



Nyt ollaan aamu lököilty ja kohta varmaan mennään taas uimaan....

Ensimmäinen yö uudessa paikassa meni taas vähän uusien äänien totutteluun, mutta kahdeksan aikaan jo tallustelimme aamupalalle. Joka oli hyvin kattava, kaikille oli varmasti jotakin ja mekin saimme mahat täyteen. Sen jälkeen päivä on ollut suurinpiirtein vain uiskentelua meressä ja pieniä lounas/kahvi pausseja. Maskin kanssa jo sukelleltiin rantavedessä ja minä lähinnä harjoittelin kroolausta :) Tämä paikka on aivan uskomaton ja merivesi on varmaan lähemmäs 30 asteista :)

Uintikertoja tälle päivälle tuli kokonaiset kolme ja sen kyllä huomaa punoittavista olkapäistä :) Tässä muutama kuva vielä rannasta ja majapaikastamme. (kuvat tulee myöhemmin... nettiyhteys tökkii... murrrr...)



Viimeiset kolme päivää olemme vain uineet ja snorklanneet. Päivät kuluu kiireettömästi ilman kelloa ja tämä on varmasti jo lähellä täydellistä lomaa, en ainakaan osaa heti miettiä mikä voisi lisätä päivien täydellisyyttä :) Tänään illalla on sitten edessä iso uuden vuoden vastaanotto illallinen ohjelmineen. Jos nettiyhteydet vain toimii niin siitä sitten lisää huomenna :) Mutta eipä tässä muuta enää kuin oikein ihanaa Uuden Vuoden aattoa kaikille!!

Tällainen näkymä on meidän mökin terassilta :) Ei sanat riitä kuvaamaan miten hieno paikka tämä on!


Katsotaan nyt miten usein sitä kerkeää päivittelemään blogia täällä saarella, mutta lupaamme laittaa kuulumisia tasaisin väliajoin :) Laivamatka tänne kesti 1,5 tuntia ja tulimme selvästi hitaammalla venellä, koska Koh Mak Resortin kuski joka oli laiturilla vastassa luuli, että tulemme pikaveneellä heidän omalle laiturille. Nyt voimme heittää oikeasti hetkeksi vapaalle ja unohtaa kaupunkien vilinän ja hälinän.... täällä sielu lepää :) Hyviä illan jatkoja kaikille ja toivottavasti myrsky ei riepottele suomea enää kovin kauaa!

Yö oli mitä kiinnostavin, herätyskellon herättäessä jo klo 04.30 (herätys oli unohtunut päälle edelliseltä aamulta) ja kohta tämän jälkeen Resortin oma kukko kiekaisi aamukiekunsa ilmoille. Tämän jälkeen Resortin lukuisat linnut/kanat ja kukot alkoivat heräilemään ja pitivät meitä hereillä äänillään ennen kuin hoksasimme laittaa korvatulpat korviin :)

Korvatulppien kanssa nukuimme kuin vauvat puoli yhdeksään asti, josta sitten suihkun kautta suuntasimme aamupalalle. Aamupala oli valtavan hyvä. Ensin kahvit ja iso kulho pilkottuja hedelmiä, tämän jälkeen jugurttia ja mysliä minulle, P otti paahtoleipää, kananmunaa ja jauhelihapihvin. Ruoat ovat muutenkin olleet taivaallisia täällä, eilen illalla syötiin snapper- kala ja katkarapukakkuja (tai siis P söi katkarapukakkuja) ja ähky meinasi tulla. Tosi, tosi hyvää!! Täällä paikassa ei ole mitään menuja josta voi valita ruokansa, vaan paikan isäntä Mr. Chin yleensä valitsee päivän marketilta iltaruoan ja sitä sitten tarjotaan majoittujille. Tämä ei kuitenkaan yhtään vaivannut, koska kaikki ruoat mitä eteen tuli olivat aivan taivaallisia :)

Aamupalan ja pakkailujen jälkeen lähdimme Trat nimiseen kaupunkiin josta saimme Song-tao kyytin tänne laiturille mistä veneet lähtevät eteenpäin. Song-tao kyyti oli ihan uskomattoman kuuma vaikka istuimme avoimessa takatilassa. Taitaa tulla lämmin päivä :) Kyyti muistuttaa penkkeineen lava-auton katettua takaosaa.



Nyt odotellaan tässä suojassa seuraavaa kyytiä veneille. Lämmintä on muuten +32 ja täällä varjossa valehtelematta +28 astetta, puuh.

Aamulla 05.00 starttasimme taksilla Phnom Penhistä kohti Thaimaan rajaa. Taksi kyytiin meni vain vaivaiset 3,5 tuntia, koska kuskillamme oli selvästikkin rallikuskin vikaa. Parhaimmillaan suorilla tiepätkillä vauhti nousi 160km tunnissa :) Mutta kuski näytti olevan taidokas, joten päätimme olla murehtimatta asiaa :) Rajalle saavuimme siis jo 08.30 aamulla, eli todella paljon aikaisemmin kuin luulimme. Rajanylitys tapahtui 10 minuutissa, eikä muita ylittäjiä ollut paljoa tuohon aikaan. Matkalla vuoriston halki oli hauska nähdä varoitusmerkkejä norsuista, sellaisia mitä meillä suomessa on hirvistä :)


Meillä oli suunniteltuna yksi yö Mairood Resort nimisessä majapaikassa ennen saarelle menoa. Paikka sijaitsee keskellä kalastajakylää, jonka asukkaat ovat pääsääntöisesti pakolaisia Kambodzasta. Resortin rautaportista sisään astuessa näkymä kalastajakylästä vaihtui trooppiseksi paratiisiksi. Huikean hiljainen ja rauhallinen paikka, jossa kuulee ensimmäistä kertaa omat ajatuksensa viikkoon. :)

Majapaikan omistaja Mr. Chin ja hänen assistenttinsa Judy (iäkäs kanadalainen nainen) olivat melko hauska parivaljakko ja heidän puheripuliaan oli vaikea lopettaa (mutta miellyttävä kuunnella). :) Kaikki tuntuivat järjestyvän käden käänteessä ja tällä hetkellä meille on varattu jo myös kyyti Tratista Koh Makille ja takaisin. Tässä muutama kuva kalastajakylästä. Majapaikasta ehkä jotain kuvia myöhemmin. :)

Viimeiset kaksi päivää on mennyt melkein sisätiloissa. Onneksi oli noita elokuvia mukana, ettei vallan tylsistymään päässyt. Antibiootti alkaa varmaan jo vähän tehoamaan, koska P:kin on ollut jaloillaan jo muutamaan otteeseen tänään. Käytiin ihan tuolla kaupungillakin ( 2 korttelin päässä ) varaamassa kyyti huomisaamulle Thaimaan rajalle ja täytyy myöntää, että tätä maata tuskin tulee kaipaamaan. Hinnat ovat lähellä suomen hintoja ja matkabudjetti näille 6 päivälle on jo reilusti ylitetty. En muista, että olisimme edes lukeneet mistään blogeista, että Kambodza olisi näin kallis maa. Huomenna kuitenkin starttaamme aamuviidelta taksilla taas seuraavat 300km Thaimaan rajalle Hat Lekiin. Tämä rajanylityspaikka on ihan etelä-rannikolla. Viimeistään puolenpäivän maissa meidän pitäisi olla sitten jo taas Thaimaan puolella..

Eilinen kyytin etsiminen päätyi sittenkin siihen hotellin edustalla seisovaan vanhaan Toyota Camryyn (-98). Kaikki turistibussit ja minibussit oli buukattu jo täyteen päiviä sitten, joten pakko oli siis tyytyä kalliiseen ja "nopeaan" taksi kyytiin (75 dollaria/auto). Olimme selvästikkin liian myöhään liikenteessä :)

Taksikyyti oli kuitenkin tällä kertaa hieman parempi kuin edellinen, auto oli hitusen isompi ja penkit mukavan pehmeitä. Matka taittui mukavasti noin 4,5 tunnissa vaikka kuski olikin flunssan kourissa ja pärski koko ajan. Liekö tähän kaiken päälle saa vielä kunnon flunssan :)

Hotellilla olimme jo hyvissä ajoin ennen puoltapäivää ja jouduimmekin hetken odottelemaan huoneen saamista. Pienen lounaan jälkeen kömmimme ylös huoneeseen ja sovimme treffit altaalle kunhan laukut olisi purettu. P päätti jäädä vähän lepäilemään huoneeseen ja minä vaihdoin bikineihin ja suuntasin altaalle. Vajaan tunnin pulikointi riitti kuuman auringon alla, ja päätin vetäytyä huoneeseen kun käsivarret alkoivat punottaa hieman liikaa. Huoneessa odottikin turhautunut ja kuumeinen P :( Joten ei muuta kuin tabua taas naamaan ja peiton alle.

Selvitin majapaikan vastaanotosta lähimmän apteekin ja meidän onneksi se löytyi ihan hotellin nurkan takaa. Ehdotin kuitenkin, että söisimme ensin jotain, P:kin kun oli ollut jo ties kuinka monetta päivää syömättä. Ruoat piristivätkin kummasti ja apteekin tiskiltä saimme mukaan tuttua 500mg Panadolia ja 5pvän antibiottikuurin. Nyt toivottavasti alkaa jo kuumeilu antamaan periksi, toki uskon, että tämän päivän kuumeilu nousi ihan vain tuosta pitkästä automatkasta tänne.

Nyt vähän jo piristyneinä istutaan tässä hotellin allasbaarissa ja nautitaan kahvia ja mango smoothieta. Ei kovin hyvä maku ole vielä tullut Kambodzasta, mutta toki tää kuumeilu ja mahakipuilu saattaa vaikuttaa osiltaan asiaan.

Nyt kuitenkin kaikesta huolimatta haluamme toivottaa kaikille ihanaa alkanutta Joulun aikaa! Nauttikaa glögistä ja pipareista! Me kilistellään kahvikupeilla tällä kertaa :)

Vähän päivän myöhässä tulee näitä kirjoituksia, mutta syy selviää tuossa kohta puoliin :) Eilen aamulla klo 05.00 starttasimme hotelliltamme tuonne Angkorin temppelialuelle. Aamupalat pussissa mukaan ja nokka kohti temppeleitä. Itselle oli eilen illalla kehkeytynyt vähän mahanpuruja joten yö oli vähän katkonainen, joten aamupalat jäivät syömättä tältä aamulta.

Rajalla meille lupautunut kuski temppelialueelle oli myös vaihtunut hänen "veljeensä" ja aika nopeasti huomasimme myös, että hän toimi vain kuskina, vaikka alunperin puhetta oli myös oppaana toimimisesta. Pikku skämmejä siellä täällä, ei mitään vakavaa, mutta hankala laittaa vastaan kun mitään ei ole sovittu paperilla.

Ensimmäinen pysähdys oli Angkor Wat temppelialueelle, jonne sadat muutkin turistit olivat tulleet odottamaan näyttävää auringonnousua. Itse henkilökohtaisesti loppujen lopuksi olin vähän pettynyt, koska auringonnousu ei kovin kummoisesti eronnut mistä tahansa auringonnoususta. Ja varsinkin satojen ihmisten ympäröimä temppelialue oli enemmänkin hyvittava kokemus kuin syvällinen ymmärrys koko touhua kohtaan. Opas olisi ollut kullan arvoinen selityksineen, ja kateellisina kuuntelimme joidenkin yksittäisten ryhmien oppaiden kertomuksia. Tässä wikipedian linkki Angkor Watin temppelialueen historiaan.



Seuraava kohde oli 1100-luvulla rakennettu Buddhalainen Bayon-temppeli. Kuten Angkor Watin temppelialueellakin, niin myös tätä temppeliä restauroitiin kovasti. Alueelle tullessa oli yleensä iso taulu kertomassa siitä kuka kohdetta rahoittaa ja urakoi. Aamuaurinko ja pieni usva teki hienoja säteitä temppeliaukiolle...






Bayon temppelin jälkeen kävelimme tien ohessa muutamien pienempien temppeleiden ohi ennen kuin lähdimme Ta Prohm temppelille. Ta Prohm on kuuluisa isoista puista jotka ovat vallanneet osan rakennuksista.



5 tunnin kiertelyn jälkeen eri temppelialueilla rakennukset alkoivat näyttämään lähinnä toistuvilta kivirakennuksilta ilman oppaan selvitystä rakennelmien historiasta, joten päätimme puhaltaa pelin poikki ja palata hotellille. Matkalla kuitenkin tuumasimme, että voisimme käydä vähän syömässä lounasta ja ruoan jälkeen kumppanit J&P aikoivat mennä hierontaan ja itse ajattelin myös jalkahierontaa yhtenä vaihtoehtona. P:n iho tuntui sen sijaan melkoisen tuliselta ja hän päätti lähteä jo takaisin hotellille. Joten minä ja kumppanit J&P jäimme vielä old marketille. Minä innostuin kalahoidosta ja J&P menivät viereiseen hoitolaan hierontoihin. Kalahoidossa nuo kuvassa olevat pikkukalat syövät jaloista kuollutta ihoa ja hoidon jälkeen jalat tuntuivat taivaallisen pehmoisilta, kovista kantapäistä ei ollut enää tietoakaan :) Mutta helkutti kun se alkuun kutitti niin pirusti, ehkä kuvan ilmekin kertoo jotain :)


Hotellille palatessa seitsemän jälkeen löysin P:n hyvin kuumeisena huoneesta. Onneksi saimme kuumemittarin lainaan ja kuumetta olikin sitten sen + 39,9 astetta. Joten ei muuta kuin särkylääkettä kehiin ja käsipyyhkeet minibaarin pakastelaatikon kautta aina P:n otsalle. Kuume laski kahden tunnin aikana alle 37 asteen, mutta nousi taas yöllä lähemmäs 40 astetta. Tämä sama toistui taas aamusta kun särkylääkkeen vaikutus lakkasi, mutta lopulta kuume alkoi olemaan yhtäjaksoisesti lähempänä 37 astetta ja lopuksi jo allekkin.. ja lopulta kahden maissa päivällä P uskaltautui hotellin ravintolaan syömään jotain. Tämän jälkeen olo kohenikin nopeasti vaikka melkoisia hikoiluaaltoja tuli vieläkin. Uskon, että kyseessä ois auringonpistos joka tuli eilen auringolta suojaavia hattuja etsiessä, oireet ainakin viittasivat vahvasti sellaiseen. Mutta tämän takia postaus eiliseltä jäi, piti hoitaa kulta kuntoon :) Rankka kokemus kropalle, kun 12 tunnin aikana kuume heitteli 40 ja 35 asteen välillä.

Selviteltiin vähän noita huomisen kulkuneuvoja myös joilla pääsisi taas seuraavaan kohteeseen, eli n. 300km päässä sijaitsevaan Phnom Pehniin (Kambodzan pääkaupunki). Taksi kyyti olisi ollut taas nopein, mutta näillä Toyotan rämillä ei kyllä huvita enää lähteä uudelleen pitkiä matkoja. Minibussi tulee olemaan varmaan se meidän vaihtoehto, matka kestää 5 tuntia yhdellä pysähdyksellä ja kustantaa 9$ /hlö. Eli Jouluaaton aamupäivän vietämme minibussissa matkalla Phnom Pehniin.

Tänään siis edessä oli rajan ylitys kambodzan puolelle. Lukemattomista blogeista luetut kauhukuvat huijauksista leijui mielessä ja aika läheltä liippasikin, kun Tuk-tukin pysähdyttyä kauluspaitainen herra ohjasi meidät läheisen rakennuksen taakse " täyttämään maastapoistumislomakkeet". Sanoin jo heti P:lle, että eikös meidän pitänyt menä vain suoraa rajavuohykkeelle passintarkastukseen ja että tällainen takapiha-toimisto näyttää vähän kummalliselta. No täytimme lomakkeet valmiiksi ja johan sieltä alkoi tulla taksi tarjouksia Siem Reapiin vaikka olimme vielä Thaimaan puolella.. Otimme rojumme ja täytetyt laput ja lähdimme päättäväisinä kävelemään kohti rajavirastoa ja jätimme näiden herrojen huomautukset omaan kunniaansa. Juuri tällaisista oli varoiteltu eri blogeista, taksia ei siis missään nimessä kannata ostaa Thaimaan puolelta!!


Loppumatka passintarkastuksista läpi ja viisumin myöntämisistä meni sujuvasti tämän meidän oman pienen erehdyksen jälkeen. Itse Kambotzan viisumitoimisto oli ihan toisessa päässä rajavyöhykettä, joten kannattaa talsia vain kaikkien kasinojen ohi niin pitkälle kunnes vastaan tulee pieni toimisto jossa ylhäällä lukee viisumihakemukset.

Positiivinen yllätys oli viisumitoimistosta ulos tullessa, kun ystävällinen herra ohjasi meidät bussiin joka vei meidät ilmaiseksi bussiasemalle, josta eri ajoneuvoilla oli mahdollista sitten jatkaa eteenpäin. Uskon vahvasti, että tämä uusi kuljetus on tullut helpottamaan länsimaalaisille tehtyjä huijauksia ja jälkikäteen kuulimmekin, että se on hallituksen vapaaehtoistoimintaan perustuva ohjelma. Olisiko Kambotzan hallituskin jo kyllästynyt jatkuvaan turistien huijaamiseen, tiedä tuota?

Bussiasemalta otimme sitten neljästään taksin ( 48$ ) Siem Reapiin. Vaihtoehtoina olisi ollut myös bussi joka lähti vasta kolmelta iltapäivällä tai minibussi joka lähti sitten kun 8-9 ihmistä saatiin kokoon yhteen ajoneuvoon. Hinnoissa ei ollut juurikaan eroja joten päädyimme taksiin jolla pääsisimme nopeiten perille (2,5 tuntia). Matka hurahti aika nopeasti vaikka alku ei ollutkaan lupaava. Yhdeltä kojulta otettiin paineilmaa renkaisiin ja seuraavalta polttoainetta (ilmeisesti käsipumpulla hitaasta tankkauksesta johtuen) ennen kuin pääsimme "tien päälle".

Olimme Siem Reapissa puoli yhdeltätoista ja huoneet saatiin pienen odottelun jälkeen. Hotellin raflasta oli pakko ottaa reissun ensimmäiset pitsat (á 8,5$/kpl). Tyyriissä hotellissa on tyyriit hinnat, mutta minkäs teet. Muutenkin parin reissun jälkeen todettiin, että melko "kallis" kaupunki, jos vertaa esim. Thaimaan puolelle, mutta kaikkihan on kallista jos vertaa johonkin halpaan :) Pyykit vietiin pesuun ja huomenna täytyisi ne hakea sitten pois temppelikierroksen jälkeen. Tässä vielä kuva alla hotellin altaalta, jossa kirjottelin tuon edellisen blogin :)


Nyt lähdemme yömarkkinoille tuohon kulman taakse! Jos vaikka löytäisi hatun huomiselle Angkor Wat reissulle temppelialueelle....

Jah, taas nettiyhteyksien ääressä :) Ja takana on siis taksimatka Cha-Amista takaisin bangkokin lentokentälle, sieltä lentokenttäbussin kyytillä lentokentän bussiasemalle, sieltä klemppataksilla Aranyaprathetiin (Kambodzan rajalle) ja Aranyaprathetin bussipysäkiltä limusiinituk-tukilla hotellimme eteen :)

Eli eilen aamusta lähdimme Cha-Amista taksilla takaisin Bangkokin lentokentälle, päämääränä oli poimia matkakumppanit J & P mukaan saapuvien lentojen puolelta ja jatkaa sitten yhdessä matkaa Kambodzan rajalle.   Lentokentän infotiskiltä ohjattiin 1. kerrokseen kysymään meneekö Aranyaprathetiin vielä myöhäisempiä busseja, mutta muistikuvien mukaan sieltä ei olisi enää päässyt ylös takaisin vartijoiden ohi. Muisti ei kuitenkaan ollut tarkka ja päätimme, että P jää passiin saapuvia matkalaisia varten ja minä menisin tiedustelemaan bussia alakerrasta :) Otin mukaan vain puhelimen ( amatööri ) ja kyllä, sain selvitettyä bussiaikataulun, mutta kuten olimme oikein muistelleet oli ylös menevien liukuportaiden vieressä vartija, joka kysyi ystävällisesti " mihin olet menossa?" ja kun sanoin, että mies odottaa yläkerrassa ja että olin vain tullut tarkistamaan bussiaikatauluja, oli hänen seuraava kysymys " Saanko nähdä passisi" ja siinä vaiheessa peli oli menetetty.... Idiootti, lentokentällä kulkiessa kun passi toimii kuin vessapaperi vessassa, se on melkein aina välttämätön olla saatavilla :) Joten soitin P:lle yläkertaan, että Bussi ok, nähdään täällä alhaalla sitten kun tulette... ja seuraavan tunnin ajan odottelimme erillään seuraavaan paikkaan lähtöä :)

Mutta muille matkaajille tiedoksi, Aranyaprathetiin pääsee lentokentältä vielä myöhemminkin kuin klo 13.00. menkää lentokentän 1. kerrokseen, mistä myös paikallistaksit lähtevät ja kulkekaa koko laiturin perimmäiseen vasempaan päätyy. Sieltä lähtee shuttle bus aika-ajoin lentokentän omalle bussiasemalle n. 10 minuutin matkan päähän. Viimeinen Bussi Aranyaprathetiin lähtee klo 17.00. Shuttle buss on ilmainen ja liput Aranyaprathetiin maksoivat 182 bahtia ( alle 5 eur, 220km ). Halpaa taas kuin saippua :)

Matka minibussin kyytillä oli enemmän kuin mielenkiintoinen, jottei jopa vähän pulssia nostava :) Niin kauan oli hyvin kun kaistojen välillä meni ns.turvavalli, mutta turvavallin loputtua liikenne oli enemmän ja vähemmän hallittua kaaosta. Parhaimmillaan kaksikaistaisella tiellä rinnakkain meni mopo, kaksi normaalikokoista autoa sekä iso rekka, kukin omaan suuntaansa :) Tienposkeen rikkoutuneet autot/rekat oli merkitty nuotioilla, että ne nähtiin jo kaukaa edestäpäin (ohittelujen vuoksi) ja muutaman pienen puskapalonkin ohitimme. Vessapaussilla kyytiin nousi myös munkki ja minä arvuuttelin liekö hän saa matkan ilmaiseksi ja P tuumaili onkohan hän ollut naisissa kun oli niin iloisella tuulella :) Aranyaprathetiin saavuimme n 3 tunnissa rystyset hieman valkoisina puristaessa koko matkan penkin kahvoja niin kovaa :)

Perillä olimme n. klo 20.00 pintaan ja bussipysäkillä kyytiä tiedustellessamme, hotellin edustalla oleva mies huuteli pihan toisella puolella olevien tuk-tuk vaunujen sekaan ja lopuksi pääsimme isomman tuk-tukin kyytiin, jonka P nimesi heti limusiiniksi. Itse vähän mietin miten lie kottero pysyy pystyssä kun tavaraa ja lihasta oli niin paljon kyytissä. Tämä rämisevä ja ruosteinen limusiini sitten ajoi meidät aika arvokkaan näköisen hotellin eteen, jossa oli parkkeerattuna kaikenlaisia uuden uusia ja kiiltäviä autoja :) Eli meidänkin pihaan tulo oli näyttävä ihan varmasti :)


Chekattiin sisään hotelliin ja marssittiin heti syömään ja ruoan jälkeen odottelemaan unen tuloa. Niin, hotellimme oli siis Indochina Hotel ja ainakin oluen hinta oli katossa :) Vertailuna myös ruoan osalta; lentokentän bussiaseman ruokalassa neljältä hengeltä ruoka maksoi 625 bahtia ja hotellilla 4 hengen ruoka maksoi 1200 bahtia. Herätys seuraavalle aamulle oli klo 05.30 jotta saisimme syödä aamupalan rauhassa ja  kerkeäisimme ajoissa rajalle.

Huomenta! Aamupala nautittu ja laukut on pakattu. Edessä on 200 km ajomatka Suvarnabhumin lentokentän bussiterminaaliin, jossa odottelemme J & P:n saapumista. Yöllä oli saapunut tekstiviesti, että lento oli lähtenyt ajallaan Ataturkilta. Samalla on tarkoitus kartoittaa siellä terminaalissa, että onko sinne Aranyaprathetiin menossa busseja enää kahden jälkeen iltapäivästä. Netti antaa paljon ristiriitaista tietoa aikatauluista ja niiden olemassaolosta, joten tarkastetaan tilanne paikan päällä. :)

Ero on kuin yöllä ja päivällä kun vertaa eilistä (sunnuntaita) tähän päivään (maanantai). Paikalliset asukkaat ovat palanneet viikonloppulomaltaan takaisin Bangkokiin tai muihin kaupunkeihin ja rannat ovat melkein autioita. Tai thaimaalaiset ovat vaihtuneet länsimaalaisiin. :) Tilaa on siis aivan toisella tavalla, joten ei muuta kuin mereen pulikoimaan! :)


Uintihetki oli melkoisen virkistävä ja aalloissa oli mukava kellua. Toki pieniä jännittäviä hetkiä myös koimme isompien meduusojen aika ajoin pulpahtaessa lähemmäksi pintaa. Joten uinti jäi melko lyhkäiseksi loppujen lopuksi kun kyllästyimme vahtimaan mistä seuraava meduusa nostaa päätään ylös pintaan... ei kivaa ollenkaan, mutta meri on nyt tälle reissulle korkattu :) Ja ensimmäiset pienen pienet rusketukset saimme myös tänään, toki viime reissusta oppineena otimme aurinkoa maltilla :) P piti melko saarnan kun vonguin jo aikaisemin rannalle :) Mutta hyvä näin ei iho palanut!

Päivä meni muuten nopeasti ja nyt illasta on sitten ollut taas aika pakata. Huomenna suuntaamme takaisin Bangkokin lentokentälle matkakumppaneitamme J & P vastaan ja koitamme löytää jollain ihmeellä kyytin Cambodzan rajalle Aranyaprathetiin jossa yövymme ennen rajan ylitystä. Joten reissupäivä on huomenna  edessä ja siitä lisää sitten myöhemmin.. Nyt petiin ja huomenna taas tien päälle! Illanjatkoja kaikille!

No niin nyt pienten päivätorkkujen jälkeen on hyvä hetki päivittää vähän taas päivän tapahtumia tänne blogiin :)

12 tunnin yöunien jälkeen heräsimme noin kymmenen maissa taivaalta porottavaan auringon paisteeseen. Huoneessa toki oli pimeää heräämiseen asti paksujen pimennysverhojen ansiosta.

Aamupalalle kerkesimme juuri ja juuri ja pian lautasella tuotiin eteemme paistetut kananmunat, nakkia, pekonia ja kinkkua paahtoleivän kanssa. Vaikea osiltaan selittää miten kivaa on syödä aamupalaa palmupuiden katveessa lempeän merituulen puhaltaessa noin +24 asteista ilmaa. Ehkä sana "täydellistä" kuvaisi parhaiten tuntoja :)

Aamupalan jälkeen kävimme vielä huoneessa suihkussa ja vaihdoimme puhtaat vaatteet ja valelimme itsemme aurinkorasvalla. Ensimmäinen tahtotila tälle päivälle oli päästä näkemään tuo jo illalla korviimme kohissut meri ja  hittolainen olihan sitä rantaviivaa sitten taas melkoisesti suuntaan kuin toiseenkin. Tässä kuvat alla :) Lieko toisessa kuvassa näkyvät korkeat tornit jo Hua Hinia?



Käpöttelimme jo melkoisen paahteiseksi ilmaksi kehkeytyneessä auringonpaisteessa eilen tutuksi tulleeseen ravintolaan päiväkahville: P otti kahvin ja itse otin omena-mansikka smoothien NAM :) Ja pullo tietenkin vettä, tällä säällä kun sitäkin kuluu ihan hulluna. Kahvien jälkeen lähdimme vain rauhallisesti tallustelemaan rantakatua eteenpäin ihan vain katsastaaksemme mitä tarjontaa kadulta löytyy. Kadun vierustat oli täynnä ravintoloita, rättikauppoja ja ruokamarketteja. Itselle tuli mieleen hierontapaikat, joita edellisillä matkoilla oli tullut hyödynnettyä ja tulihan sellainen vastaan nytkin :) Tunnin jalkahieronta maksoi 200 bahtia (n. 5 eur ) ja kyllä olo tuntui taas kevyeltä, vaikka noilla thaimaalaisilla onkin niin pirun pienet ja pistävät sormet :)


Tällaisia valtavia värisirkuksia meni katuja pitkin aina aika-ajoin poppi täysillä soiden, liekö olivat Bangkokilaisia jotka olivat tulleet viettämään viikonloppua Cha-Amiin :) Lounalle pysähdyimme kotimatkalla taas tuohon samaiseen ravintolaan, josta on nyt selvästikkin kehkeytymässä kantapaikkamme :) P kokeili  Tom Kha Gai keittoa joka on thaimaalaista kookos-kanakeittoa ja oli kuulemma aika jykevän mausteista, itse söin kanaa ja riisiä, jälkkäriksi P otti jädeä (4 palloa) ja minä hedelmälautasen. Lounas yhteensä juomien kanssa 750 bahtia (n. 20 eur).

Lentomatka ihan selvästikkin vielä verottaa, koska silmiä alkoi painamaan ruoan jälkeen ja vähä ennen viittä päätimme ottaa pienet puolen tunnin päikkärit. Herätessä sitten olikin jo pimeää ja nyt istutaan tässä omalla terassilla näpyttelemässä tätä blogia ja ihastelemme muutamaa gekkoa jotka tulivat terassille valon perässä :) Leppoista ja rauhallista sanon mä :)

Vihdoin saavuimme turvallisesti perille ensimmäiseen majapaikkaamme Cha-Amiin. Istanbulin lentokentällä ei toiminut nettiyhteydet olleenkaan ja vaikka aikaa olisi hyvin ollut päivitellä blogia niin yhteydet ei vain toimineet. Mutta nyt ennen illan pävityksiä, pakko lähteä etsimään ruokapaikka, viimeksi kuitenkin syöty lentokoneessa vain aamupala tänä aamuna. Kello on täällä Suomen aikaan verrattuna aikaa 5 tuntia edellä, eli 19.45 ja silmiä painaa niin pirusti :) Tällainen ihana taideteos suihkupyyhkeistä odotti sängyllä tullessa :) Mutta jatkamme turinoita sitten illemmalla ruoan jälkeen....