Tällainen näkymä on meidän mökin terassilta :) Ei sanat riitä kuvaamaan miten hieno paikka tämä on!


Katsotaan nyt miten usein sitä kerkeää päivittelemään blogia täällä saarella, mutta lupaamme laittaa kuulumisia tasaisin väliajoin :) Laivamatka tänne kesti 1,5 tuntia ja tulimme selvästi hitaammalla venellä, koska Koh Mak Resortin kuski joka oli laiturilla vastassa luuli, että tulemme pikaveneellä heidän omalle laiturille. Nyt voimme heittää oikeasti hetkeksi vapaalle ja unohtaa kaupunkien vilinän ja hälinän.... täällä sielu lepää :) Hyviä illan jatkoja kaikille ja toivottavasti myrsky ei riepottele suomea enää kovin kauaa!

Yö oli mitä kiinnostavin, herätyskellon herättäessä jo klo 04.30 (herätys oli unohtunut päälle edelliseltä aamulta) ja kohta tämän jälkeen Resortin oma kukko kiekaisi aamukiekunsa ilmoille. Tämän jälkeen Resortin lukuisat linnut/kanat ja kukot alkoivat heräilemään ja pitivät meitä hereillä äänillään ennen kuin hoksasimme laittaa korvatulpat korviin :)

Korvatulppien kanssa nukuimme kuin vauvat puoli yhdeksään asti, josta sitten suihkun kautta suuntasimme aamupalalle. Aamupala oli valtavan hyvä. Ensin kahvit ja iso kulho pilkottuja hedelmiä, tämän jälkeen jugurttia ja mysliä minulle, P otti paahtoleipää, kananmunaa ja jauhelihapihvin. Ruoat ovat muutenkin olleet taivaallisia täällä, eilen illalla syötiin snapper- kala ja katkarapukakkuja (tai siis P söi katkarapukakkuja) ja ähky meinasi tulla. Tosi, tosi hyvää!! Täällä paikassa ei ole mitään menuja josta voi valita ruokansa, vaan paikan isäntä Mr. Chin yleensä valitsee päivän marketilta iltaruoan ja sitä sitten tarjotaan majoittujille. Tämä ei kuitenkaan yhtään vaivannut, koska kaikki ruoat mitä eteen tuli olivat aivan taivaallisia :)

Aamupalan ja pakkailujen jälkeen lähdimme Trat nimiseen kaupunkiin josta saimme Song-tao kyytin tänne laiturille mistä veneet lähtevät eteenpäin. Song-tao kyyti oli ihan uskomattoman kuuma vaikka istuimme avoimessa takatilassa. Taitaa tulla lämmin päivä :) Kyyti muistuttaa penkkeineen lava-auton katettua takaosaa.



Nyt odotellaan tässä suojassa seuraavaa kyytiä veneille. Lämmintä on muuten +32 ja täällä varjossa valehtelematta +28 astetta, puuh.

Aamulla 05.00 starttasimme taksilla Phnom Penhistä kohti Thaimaan rajaa. Taksi kyytiin meni vain vaivaiset 3,5 tuntia, koska kuskillamme oli selvästikkin rallikuskin vikaa. Parhaimmillaan suorilla tiepätkillä vauhti nousi 160km tunnissa :) Mutta kuski näytti olevan taidokas, joten päätimme olla murehtimatta asiaa :) Rajalle saavuimme siis jo 08.30 aamulla, eli todella paljon aikaisemmin kuin luulimme. Rajanylitys tapahtui 10 minuutissa, eikä muita ylittäjiä ollut paljoa tuohon aikaan. Matkalla vuoriston halki oli hauska nähdä varoitusmerkkejä norsuista, sellaisia mitä meillä suomessa on hirvistä :)


Meillä oli suunniteltuna yksi yö Mairood Resort nimisessä majapaikassa ennen saarelle menoa. Paikka sijaitsee keskellä kalastajakylää, jonka asukkaat ovat pääsääntöisesti pakolaisia Kambodzasta. Resortin rautaportista sisään astuessa näkymä kalastajakylästä vaihtui trooppiseksi paratiisiksi. Huikean hiljainen ja rauhallinen paikka, jossa kuulee ensimmäistä kertaa omat ajatuksensa viikkoon. :)

Majapaikan omistaja Mr. Chin ja hänen assistenttinsa Judy (iäkäs kanadalainen nainen) olivat melko hauska parivaljakko ja heidän puheripuliaan oli vaikea lopettaa (mutta miellyttävä kuunnella). :) Kaikki tuntuivat järjestyvän käden käänteessä ja tällä hetkellä meille on varattu jo myös kyyti Tratista Koh Makille ja takaisin. Tässä muutama kuva kalastajakylästä. Majapaikasta ehkä jotain kuvia myöhemmin. :)

Viimeiset kaksi päivää on mennyt melkein sisätiloissa. Onneksi oli noita elokuvia mukana, ettei vallan tylsistymään päässyt. Antibiootti alkaa varmaan jo vähän tehoamaan, koska P:kin on ollut jaloillaan jo muutamaan otteeseen tänään. Käytiin ihan tuolla kaupungillakin ( 2 korttelin päässä ) varaamassa kyyti huomisaamulle Thaimaan rajalle ja täytyy myöntää, että tätä maata tuskin tulee kaipaamaan. Hinnat ovat lähellä suomen hintoja ja matkabudjetti näille 6 päivälle on jo reilusti ylitetty. En muista, että olisimme edes lukeneet mistään blogeista, että Kambodza olisi näin kallis maa. Huomenna kuitenkin starttaamme aamuviidelta taksilla taas seuraavat 300km Thaimaan rajalle Hat Lekiin. Tämä rajanylityspaikka on ihan etelä-rannikolla. Viimeistään puolenpäivän maissa meidän pitäisi olla sitten jo taas Thaimaan puolella..

Eilinen kyytin etsiminen päätyi sittenkin siihen hotellin edustalla seisovaan vanhaan Toyota Camryyn (-98). Kaikki turistibussit ja minibussit oli buukattu jo täyteen päiviä sitten, joten pakko oli siis tyytyä kalliiseen ja "nopeaan" taksi kyytiin (75 dollaria/auto). Olimme selvästikkin liian myöhään liikenteessä :)

Taksikyyti oli kuitenkin tällä kertaa hieman parempi kuin edellinen, auto oli hitusen isompi ja penkit mukavan pehmeitä. Matka taittui mukavasti noin 4,5 tunnissa vaikka kuski olikin flunssan kourissa ja pärski koko ajan. Liekö tähän kaiken päälle saa vielä kunnon flunssan :)

Hotellilla olimme jo hyvissä ajoin ennen puoltapäivää ja jouduimmekin hetken odottelemaan huoneen saamista. Pienen lounaan jälkeen kömmimme ylös huoneeseen ja sovimme treffit altaalle kunhan laukut olisi purettu. P päätti jäädä vähän lepäilemään huoneeseen ja minä vaihdoin bikineihin ja suuntasin altaalle. Vajaan tunnin pulikointi riitti kuuman auringon alla, ja päätin vetäytyä huoneeseen kun käsivarret alkoivat punottaa hieman liikaa. Huoneessa odottikin turhautunut ja kuumeinen P :( Joten ei muuta kuin tabua taas naamaan ja peiton alle.

Selvitin majapaikan vastaanotosta lähimmän apteekin ja meidän onneksi se löytyi ihan hotellin nurkan takaa. Ehdotin kuitenkin, että söisimme ensin jotain, P:kin kun oli ollut jo ties kuinka monetta päivää syömättä. Ruoat piristivätkin kummasti ja apteekin tiskiltä saimme mukaan tuttua 500mg Panadolia ja 5pvän antibiottikuurin. Nyt toivottavasti alkaa jo kuumeilu antamaan periksi, toki uskon, että tämän päivän kuumeilu nousi ihan vain tuosta pitkästä automatkasta tänne.

Nyt vähän jo piristyneinä istutaan tässä hotellin allasbaarissa ja nautitaan kahvia ja mango smoothieta. Ei kovin hyvä maku ole vielä tullut Kambodzasta, mutta toki tää kuumeilu ja mahakipuilu saattaa vaikuttaa osiltaan asiaan.

Nyt kuitenkin kaikesta huolimatta haluamme toivottaa kaikille ihanaa alkanutta Joulun aikaa! Nauttikaa glögistä ja pipareista! Me kilistellään kahvikupeilla tällä kertaa :)

Vähän päivän myöhässä tulee näitä kirjoituksia, mutta syy selviää tuossa kohta puoliin :) Eilen aamulla klo 05.00 starttasimme hotelliltamme tuonne Angkorin temppelialuelle. Aamupalat pussissa mukaan ja nokka kohti temppeleitä. Itselle oli eilen illalla kehkeytynyt vähän mahanpuruja joten yö oli vähän katkonainen, joten aamupalat jäivät syömättä tältä aamulta.

Rajalla meille lupautunut kuski temppelialueelle oli myös vaihtunut hänen "veljeensä" ja aika nopeasti huomasimme myös, että hän toimi vain kuskina, vaikka alunperin puhetta oli myös oppaana toimimisesta. Pikku skämmejä siellä täällä, ei mitään vakavaa, mutta hankala laittaa vastaan kun mitään ei ole sovittu paperilla.

Ensimmäinen pysähdys oli Angkor Wat temppelialueelle, jonne sadat muutkin turistit olivat tulleet odottamaan näyttävää auringonnousua. Itse henkilökohtaisesti loppujen lopuksi olin vähän pettynyt, koska auringonnousu ei kovin kummoisesti eronnut mistä tahansa auringonnoususta. Ja varsinkin satojen ihmisten ympäröimä temppelialue oli enemmänkin hyvittava kokemus kuin syvällinen ymmärrys koko touhua kohtaan. Opas olisi ollut kullan arvoinen selityksineen, ja kateellisina kuuntelimme joidenkin yksittäisten ryhmien oppaiden kertomuksia. Tässä wikipedian linkki Angkor Watin temppelialueen historiaan.



Seuraava kohde oli 1100-luvulla rakennettu Buddhalainen Bayon-temppeli. Kuten Angkor Watin temppelialueellakin, niin myös tätä temppeliä restauroitiin kovasti. Alueelle tullessa oli yleensä iso taulu kertomassa siitä kuka kohdetta rahoittaa ja urakoi. Aamuaurinko ja pieni usva teki hienoja säteitä temppeliaukiolle...






Bayon temppelin jälkeen kävelimme tien ohessa muutamien pienempien temppeleiden ohi ennen kuin lähdimme Ta Prohm temppelille. Ta Prohm on kuuluisa isoista puista jotka ovat vallanneet osan rakennuksista.



5 tunnin kiertelyn jälkeen eri temppelialueilla rakennukset alkoivat näyttämään lähinnä toistuvilta kivirakennuksilta ilman oppaan selvitystä rakennelmien historiasta, joten päätimme puhaltaa pelin poikki ja palata hotellille. Matkalla kuitenkin tuumasimme, että voisimme käydä vähän syömässä lounasta ja ruoan jälkeen kumppanit J&P aikoivat mennä hierontaan ja itse ajattelin myös jalkahierontaa yhtenä vaihtoehtona. P:n iho tuntui sen sijaan melkoisen tuliselta ja hän päätti lähteä jo takaisin hotellille. Joten minä ja kumppanit J&P jäimme vielä old marketille. Minä innostuin kalahoidosta ja J&P menivät viereiseen hoitolaan hierontoihin. Kalahoidossa nuo kuvassa olevat pikkukalat syövät jaloista kuollutta ihoa ja hoidon jälkeen jalat tuntuivat taivaallisen pehmoisilta, kovista kantapäistä ei ollut enää tietoakaan :) Mutta helkutti kun se alkuun kutitti niin pirusti, ehkä kuvan ilmekin kertoo jotain :)


Hotellille palatessa seitsemän jälkeen löysin P:n hyvin kuumeisena huoneesta. Onneksi saimme kuumemittarin lainaan ja kuumetta olikin sitten sen + 39,9 astetta. Joten ei muuta kuin särkylääkettä kehiin ja käsipyyhkeet minibaarin pakastelaatikon kautta aina P:n otsalle. Kuume laski kahden tunnin aikana alle 37 asteen, mutta nousi taas yöllä lähemmäs 40 astetta. Tämä sama toistui taas aamusta kun särkylääkkeen vaikutus lakkasi, mutta lopulta kuume alkoi olemaan yhtäjaksoisesti lähempänä 37 astetta ja lopuksi jo allekkin.. ja lopulta kahden maissa päivällä P uskaltautui hotellin ravintolaan syömään jotain. Tämän jälkeen olo kohenikin nopeasti vaikka melkoisia hikoiluaaltoja tuli vieläkin. Uskon, että kyseessä ois auringonpistos joka tuli eilen auringolta suojaavia hattuja etsiessä, oireet ainakin viittasivat vahvasti sellaiseen. Mutta tämän takia postaus eiliseltä jäi, piti hoitaa kulta kuntoon :) Rankka kokemus kropalle, kun 12 tunnin aikana kuume heitteli 40 ja 35 asteen välillä.

Selviteltiin vähän noita huomisen kulkuneuvoja myös joilla pääsisi taas seuraavaan kohteeseen, eli n. 300km päässä sijaitsevaan Phnom Pehniin (Kambodzan pääkaupunki). Taksi kyyti olisi ollut taas nopein, mutta näillä Toyotan rämillä ei kyllä huvita enää lähteä uudelleen pitkiä matkoja. Minibussi tulee olemaan varmaan se meidän vaihtoehto, matka kestää 5 tuntia yhdellä pysähdyksellä ja kustantaa 9$ /hlö. Eli Jouluaaton aamupäivän vietämme minibussissa matkalla Phnom Pehniin.

Tänään siis edessä oli rajan ylitys kambodzan puolelle. Lukemattomista blogeista luetut kauhukuvat huijauksista leijui mielessä ja aika läheltä liippasikin, kun Tuk-tukin pysähdyttyä kauluspaitainen herra ohjasi meidät läheisen rakennuksen taakse " täyttämään maastapoistumislomakkeet". Sanoin jo heti P:lle, että eikös meidän pitänyt menä vain suoraa rajavuohykkeelle passintarkastukseen ja että tällainen takapiha-toimisto näyttää vähän kummalliselta. No täytimme lomakkeet valmiiksi ja johan sieltä alkoi tulla taksi tarjouksia Siem Reapiin vaikka olimme vielä Thaimaan puolella.. Otimme rojumme ja täytetyt laput ja lähdimme päättäväisinä kävelemään kohti rajavirastoa ja jätimme näiden herrojen huomautukset omaan kunniaansa. Juuri tällaisista oli varoiteltu eri blogeista, taksia ei siis missään nimessä kannata ostaa Thaimaan puolelta!!


Loppumatka passintarkastuksista läpi ja viisumin myöntämisistä meni sujuvasti tämän meidän oman pienen erehdyksen jälkeen. Itse Kambotzan viisumitoimisto oli ihan toisessa päässä rajavyöhykettä, joten kannattaa talsia vain kaikkien kasinojen ohi niin pitkälle kunnes vastaan tulee pieni toimisto jossa ylhäällä lukee viisumihakemukset.

Positiivinen yllätys oli viisumitoimistosta ulos tullessa, kun ystävällinen herra ohjasi meidät bussiin joka vei meidät ilmaiseksi bussiasemalle, josta eri ajoneuvoilla oli mahdollista sitten jatkaa eteenpäin. Uskon vahvasti, että tämä uusi kuljetus on tullut helpottamaan länsimaalaisille tehtyjä huijauksia ja jälkikäteen kuulimmekin, että se on hallituksen vapaaehtoistoimintaan perustuva ohjelma. Olisiko Kambotzan hallituskin jo kyllästynyt jatkuvaan turistien huijaamiseen, tiedä tuota?

Bussiasemalta otimme sitten neljästään taksin ( 48$ ) Siem Reapiin. Vaihtoehtoina olisi ollut myös bussi joka lähti vasta kolmelta iltapäivällä tai minibussi joka lähti sitten kun 8-9 ihmistä saatiin kokoon yhteen ajoneuvoon. Hinnoissa ei ollut juurikaan eroja joten päädyimme taksiin jolla pääsisimme nopeiten perille (2,5 tuntia). Matka hurahti aika nopeasti vaikka alku ei ollutkaan lupaava. Yhdeltä kojulta otettiin paineilmaa renkaisiin ja seuraavalta polttoainetta (ilmeisesti käsipumpulla hitaasta tankkauksesta johtuen) ennen kuin pääsimme "tien päälle".

Olimme Siem Reapissa puoli yhdeltätoista ja huoneet saatiin pienen odottelun jälkeen. Hotellin raflasta oli pakko ottaa reissun ensimmäiset pitsat (á 8,5$/kpl). Tyyriissä hotellissa on tyyriit hinnat, mutta minkäs teet. Muutenkin parin reissun jälkeen todettiin, että melko "kallis" kaupunki, jos vertaa esim. Thaimaan puolelle, mutta kaikkihan on kallista jos vertaa johonkin halpaan :) Pyykit vietiin pesuun ja huomenna täytyisi ne hakea sitten pois temppelikierroksen jälkeen. Tässä vielä kuva alla hotellin altaalta, jossa kirjottelin tuon edellisen blogin :)


Nyt lähdemme yömarkkinoille tuohon kulman taakse! Jos vaikka löytäisi hatun huomiselle Angkor Wat reissulle temppelialueelle....